Kirjoittaja: Anna Virolainen-Hynnä, SBB
Ruotsissa päätettiin muuttaa kansallista uusiutuvien biopolttoaineiden jakeluvelvoitemallia ensi vuonna. Päätöksen mukaan jakeluvelvoite viedään EU-velvoitteen minimitasolle. Tällä hetkellä Ruotsissa bensiinin jakeluvelvoite on 7,8 prosenttia ja dieselin 30,5 prosenttia. Päätöksen hintalappu tulee olemaan odotettua suurempi ja nousseet kokonaiskustannukset tulevat maksettavaksi hieman viiveellä. Suomen ei kannata seurata Ruotsia.
Jakeluvelvoitteen pudottaminen, Ruotsin nykyisten ilmastotavoitteiden samanaikainen toteutuminen sekä kiristyvät päästövähennysvaatimukset eivät tule toimimaan. Ruotsissa päätös jakeluvelvoitteen laskemisesta todennäköisesti laskisi polttoaineen kustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta samalla se nostaisi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Ruotsin päästövähennystoimien kokonaiskustannuksia ja siirtäisi liikennesektorin päästövähennyskustannukset muiden sektoreiden maksettavaksi. Lisäksi riippuvuus fossiilisista polttoaineista jatkuisi, mikä ei ainakaan laske polttoaineiden kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Samalla vihreän siirtymän kotimaiset investoinnit jäävät syntymättä, vähintäänkin viivästyvät.
Ruotsin jakeluvelvoitteen madaltaminen on ainoastaan väliaikainen päätös, sillä juuri päivitetty uusiutuvan energian direktiivi lisää jäsenmaiden päästövähennysvelvoitteita. Uuden velvoitteen mukaan jäsenmaiden tulee edelleen vähentää liikenteen hiilidioksidi-intensiteettiä, joka käytännössä Suomessa tarkoittaa kutakuinkin nykyisen tasoista jakeluvelvoitetasoa (vähintään 29% uusiutuvia v. 2030).
On huomattava, ettei Ruotsin jakeluvelvoitemalli ei ole samanlainen kuin Suomessa. Täten suora vertailu ei ole mahdollista. Ruotsin mallissa ei esimerkiksi ole mukana biometaania. Myös muissa ilmastopoliittisissa ohjauskeinoissa on eroa maiden välillä. Suomessa biometaani tuli mukaan jakeluvelvoitteeseen tammikuussa 2022. Syynä päätökseen oli se, että sillä haluttiin luoda jakelijoille lisää vaihtoehtoja jakeluvelvoitteen täyttämiseen ja vähentää yleistä biopolttoaineiden kustannusten nousupainetta.
Biometaanin mukaan tulo ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa Suomessa jakeluvelvoitteen hintatasoihin, koska tuotanto ja käyttö ovat vasta lähdössä kasvuun. Biometaani tulee kuitenkin olemaan osana palettia, kun vain investoijat voivat luottaa jakeluvelvoitteen mukanaan tuomaan vakaampaan ja ennakoitavampaan investointiympäristöön. Poukkoileva lainsäädäntö heikentää niin rahoittajien/sijoittajien kuin yritysten luottamusta Suomen investointiympäristöön laajemminkin, jolloin myös muiden alojen investoinnit voivat suuntautua ulkomaille, sillä kilpailu on kovaa.
Uusiutuvien polttoaineiden valmistus on tavanomaisia fossiilisia polttoaineita kalliimpaa. Uusiutuvia halutaan yleisesti kuitenkin tukea paitsi niiden hiilidioksidipäästövähennysvaikutuksen vuoksi, niin myös eritoten sen vuoksi, että ne vahvistavat kansallista energiaomavaraisuutta. Samalla syntyy tietysti työpaikkoja ja hyvinvointia kotimaahan.
Uusiutuvien polttoaineiden hintakilpailuasetelmaa voidaan kompensoida esimerkiksi veroteknisillä ratkaisuilla, erilaisilla tuotantotuilla, investointituilla tai muilla keinoilla. Suomessa biometaanin/biokaasun pääkeinoksi on valittu jakeluvelvoite. Aikaisemmin olleesta verottomuusedusta luovuttiin sen tehottomuuden vuoksi sekä sen vuoksi, ettei se istunut hyvin EU:n valtiontukisääntelykokonaisuuteen. Ruotsissa on päätetty ottaa käyttöön uusi biometaanin tuotantotukimalli. Suomalaiset biokaasun tuottajat ja jakelijat kokevat, että jakeluvelvoite on erinomainen keino vauhdittaa kotimaisen tuotantokapasiteetin kasvua ja vahvistaa kysyntää.
Suomessa on syntymässä kotimaista biokaasun ja vedyn sekä muiden sähköpolttoaineiden tuotantoa, joita olisi äärimmäisen tärkeä edistää nyt kaikin keinoin. Tässä jakeluvelvoite ja erityisesti sen edistyneiden biopolttoaineiden ja sähköpolttoaineiden alatavoite on erittäin oleellinen.
Muutokset jakeluvelvoitteeseen vaikuttavat suoraan nykyisten biokaasulaitosten kannattavuuteen ja erityisesti tulevien uusiutuvien polttoaineiden tuotantolaitosten investointinäkymiin. Jakeluvelvoitetasojen väliaikaiset madaltamiset vuosien 2022 ja 2023 osalta sekä vihjailut jakeluvelvoitetasojen pysyvistä madalluksista ovat jarruttamassa laitosinvestointeja Suomessa. Siksi on erittäin tärkeää, että vuoden 2030 jakeluvelvoitetaso on vähintään 34 % ja vuoden 2024 jakeluvelvoitetasosta (28%) pidetään kiinni. Kotimaista tuotantoa voidaan edistää tehokkaasti 10 % edistyneiden biopolttoaineiden ja sähköpolttoaineiden (ns. “RFNBO” Renewable Fuels of non-biological origin) alatavoittelle vuodelle 2030, josta nestemäisten uusiutuvien polttoaineiden ja biokaasun osuus on vähintään 3,5 % vuonna 2030. Lisäksi olisi järkevää asettaa vastaavanlainen konkreettinen alatavoite myös RFNBO:lle (uusiutuvalle vedylle ja sähköpolttoaineille).
Jakeluvelvoitteen kustannuksia voidaan laskea, kun velvoitteessa ovat mukana nestemäisten uusiutuvien polttoaineiden lisäksi myös biokaasu sekä uusiutuva vety ja synteettiset polttoaineet. Mitä enemmän tarjontaa, sen suurempi kysyntä ja näin myös alhaisemmat hinnat.
Anna Virolainen-Hynnä
Kirjoittaja on Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n toiminnanjohtaja
