Kaivosvero, hiilitulli, energiakriisi… – kierrätyslannoitteiden näytön paikka?

Kirjoittaja: Iiris Ryske, ravinnekierrätyksen asiantuntija, SBB
Juttu julkaisu Biokierto ja Biokaasu-lehti 2/2021.

Kaivoslakia uudistetaan parhaillaan ja lisäksi kaivosvero on tulossa käyttöön vuonna 2023. Merkitykset kallioperän louhimiseen perustuvan fosforilannoitteen hintaan ja saatavuuteen ovat vielä epäselviä. Lannoitteiden korkeat hinnat ovat tänä vuonna muutenkin koetelleet maataloustuottajia. Nyt kun kysyntä vaihtoehtoisille lannoitteille voi kasvaa, aukenee tilaisuus osoittaa kierrätyslannoitteiden tärkeä rooli huoltovarmuuden ja ruoantuotannon turvaamisessa. Olisi kaikkien edun mukaista saada maataloustuotanto kestävälle pohjalle niin kannattavuuden kuin ympäristön näkökulmasta, ja siinä ravinteiden kierrätys on oleellisessa osassa.

Kaivosvero valmistelussa

Hallitusohjelmassa on sovittu kaivoslain uudistamisesta – parhaillaan käynnissä oleva prosessi tuo mukanaan lisärajoituksia ja -kustannuksia kaivoksille. Lisäksi valmistelussa on kaivosveron käyttöönotto, josta päätettiin syksyn budjettiriihessä. Suomessa ei ole ollut aiemmin kaivosveroa, eli kaivosyhtiöt eivät ole joutuneet maksamaan erillistä korvausta louhimistaan mineraaleista. Vaikka tavoite lähtötilanteessa kerättäville veroeuroille ei ole päätä huimaava – 25 miljoonaa euroa – voi uudistuksilla olla vaikutuksia kotimaisen kaivosteollisuuden tulevaisuuden näkymiin. Miten käykään mineraalifosforin saatavuudelle, kun kaivosteollisuuden piiriin kuuluu myös Yaran Siilinjärvellä sijaitseva EU:n ainoa fosfaattikaivos? Vai asemoidaanko kaivosveron soveltamisalaa enemminkin akkuteollisuuteen liittyvän kaivostoiminnan näkökulmasta?

Kaivoslaki ja -vero eivät ole ainoita väkilannoiteteollisuutta kurittavia muutoksen tuulia, eikä teollisuus suinkaan ainoa kärsijä. Väkilannoitteiden tänä vuonna ennätyksellisen korkealle pompanneet hinnat aiheuttavat epäilemättä huolenaiheita maataloustuottajille, joilla tuotanto perustuu väkilannoitukseen. Vielä on epävarmaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai mitkä ovat lopulta vaikutukset kotimaiseen ruoantuotantoon ja viime kädessä ruoan hintaan. On puhuttu jopa lannoitekriisistä, jonka taustalla on siis energian nopea hinnannousu ja poikkeusajan vaikutukset tuotantokapasiteettiin. Typpilannoitteen tuotanto perustuu pitkälti maakaasun käyttöön, joten etenkin typpilannoitteen tuotanto on kallistunut maakaasun nopean hinnannousun myötä.

Miten EU:n hiilitulli vaikuttaa lannoitteisiin?

Energia- ja fossiiliriippuvaisten tuotantoketjujen perustukset näyttäytyvät siis parhaillaan epävakaina. Vaikka Siilinjärvellä tuotetaankin fosforilannoitetta, on suomalainen maatalous myös hyvin riippuvainen tuontipanoksista. Merkittävin tuontipanosten ryhmä on nimenomaan kemikaalit, joihin lannoitteetkin kuuluvat. Euroopan komissio antoi kesällä 2021 ehdotuksen hiilitullista osana EU:n ilmastopakettia.

Lannoitteet olisivat ehdotuksen mukaan hiilitullin kohteena heti ensimmäisessä vaiheessa, energia- ja päästöintensiivisiä kun tuotannoltaan ovat. Sen myötä myös tuontilannoitteiden hinnat voivat siis nousta, joten kannattaakohan niidenkään varaan laskea?

Kestävä ratkaisu läheltä: kierrätyslannoitteet ja -ravinteet

Samaan aikaan kun fosfori on hupeneva ja rajallinen luonnonvara, ja väkilannoitetypen tuotanto pääosin fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa, ei ravinteista ole varsinaisesti kuitenkaan huutavaa pulaa – jos ne vain kierrätettäisiin. Kierrätysravinteiden käyttöä voisi lisätä merkittävästi korvaamaan väkilannoitteita. Panostamalla ravinteiden kierrätykseen voidaan parantaa kotimaisen ruoantuotannon huoltovarmuutta ja varmistaa toimintaedellytykset myös jatkossa. Samalla negatiiviset vaikutukset vesistöihin ja ilmastoon vähenisivät.

Ympäristöhyödyt ovat selvät. Ravinteet saatettaisiin tarkemmin kiertoon, mineraalilannoitteiden tuotannon tarve vähenisi ja päästösäästöjä saataisiin myös jätesektorilla sekä kasvattamalla maaperän hiilinieluja kierrätyslannoitteiden sisältämän orgaanisen aineksen ansiosta. Ravinteiden kierrätysaste kasvaisi ja tasaisempi jakautuminen mahdollistuisi, jos sivuvirtaisten biomassojen prosessoinnin, sekä kierrätysravinnevalmisteiden kuljetuksen ja markkinoiden toimintaedellytykset saataisiin kuntoon.

Mitä jos kierrätysravinteet olisivatkin todella ensisijaisia lannoituksessa, ja väkilannoitteet taas niitä täydentäviä? Teollisuuden verotus, saati energian hintakriisi eivät silloin koettelisi maataloutta niin voimakkaasti. Ja tosiaan, samalla kun tuotetaan kierrätyslannoitteita, tuotetaan usein myös puhdasta kotimaista uusiutuvaa energiaa, josta meillä on oikeasti myös pulaa.

Kirjoittaja: Iiris Ryske ravinnekierrätyksen asiantuntija, SBB

*****

Tutustu myös muihin Biokierto ja Biokaasu -lehden juttuihin täällä!

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry

Suomen Biokierto ja Biokaasu ry, SBB, on ravinteiden kierrätyksestä ja biokaasun edistämisestä kiinnostuneiden yritysten ja yhteisöjen perustama valtakunnallinen yhdistys.

Scroll to Top